Tekoälyllä on potentiaalia tehostaa ja parantaa julkisen sektorin toimintaa. Se ei (ainakaan vielä) korvaa ihmisen älykkyyttä ja päätöksentekokykyä. Keskeistä on ymmärtää tekoälyn rooli osana laajempaa työkalupakkia, jota käytetään harkiten, vastuullisesti ja lain puitteissa.
Tekoälyn käyttö vaatii samanlaista harkintaa ja vastuullisuutta kuin minkä tahansa muun työvälineen käyttö. Nollasta ei kuitenkaan tarvitse lähteä, kuten Sanni Pöntinen hyvin kirjoittaa osuvassa, jo viime kesänä julkaistussa blogissaan (tässä linkki: https://www.kuntaliitto.fi/blogi/2023/mihin-tarvitsemme-tekoalyn-hallintaa-julkisella-sektorilla-ja-miksi-myos-kuntien-pitaisi).
Hyvällä hallintotavalla, virkahenkilöetiikalla ja voimassa olevaan lainsäädäntöön nojaten pääset jo aika pitkälle ja aika kuivin jaloin!
Tekoälyn käyttöä ei tule paranoiaan asti pelätä julkkaripuolellakaan. Anna-Mari Wallenberg sanoi eräässä puheenvuorossaan minusta hienosti, että suomalainen virkahenkilökunta on niin sääntöorientoitunutta ja tunnontarkkaa, että tässä kohtaa se ehkä kääntyy itseään vastaan ja toimii turhaan jarruna uuden oppimiselle ja kokeilemiselle.
Susanna Niinivaara heitti myös osuvasti kahvipöydässä, että ihan kuin tekoälyn käyttäminen yhtäkkiä muuttaisi meidän julkisen hallinnon henkilökunnan täysin holtittomaksi ja kaikki periaatteet ja moraali heitettäisiin ikkunasta. Tässä kommentissa oli aimo annos huumoria, totuuden siementä sitäkin enemmän.
Emmehän me käytä tekoälyä vastuuttomasti – kuten emme käytä muitakaan työvälineitä. Ylipäätään me teemme kaiken työmme vastuullisesti, minimissään lakisääteisten periaatteiden mukaisesti, olipa työkalu mikä hyvänsä.
Voimme käyttää tekoälyä vastuullisesti ja eettisesti jo nyt. Voimme hyödyntää sen tarjoamia etuja palvelujen parantamiseen tai toiminnan tehostamiseen. Samaan aikaan on mahdollista varmistaa tietoturvan, tietosuojan, tasaveroisen kohtelun ja muiden itsestäänselvien periaatteiden toteutuminen.
